Kuulokkeissa kesän korvilla

Perustin tämän blogin räppipäissäni, valmiina analysoimaan siisteimpiä multiriimejä ja tarinoita räppibiisien takaa, mutta perhana. Viime aikoina on tullut luukutettua indie-musaa ja poppia, ja oon saanut niistä jotenkin tarpeettoman paljon irti. Joten tässäpä tulee nyt muutamat suositukset soineista sävelmistä.

PS: Kun kysyy tekoälyä tekemään sulle kuvan miehestä kadulla, jolla on kuulokkeet päässä, kai tekin oletatte, että sillä on kunnon e-sport-luurit korvilla. Hyvä, niin mäkin.

Rebekka Holi – Saippuoita haistelemaan

Tuli käytyä muutama viikko takaperin Rebekka Holin ilmaiskeikalla yhdessä pubissa. Olin kuunnellut artistia aikaisemmin, mutta oikeastaan vaan yhtä biisiä luukuttanut. Kyseinen biisi (Huoleton) on kuitenkin mielestäni huippu, ja kun tuli sauma mennä muiden kanssa keikalle, menin mielelläni. Siellä Rebekka veti silloin vielä julkaisemattoman, nyt ulkona olevan Saippuoita haistelemaan.

Saippuoita haistelemaan on jo nimenä aika hauska, ja biisi kertoo oikeastaan juuri siitä. Akustinen kitara soi, ja Rebekalla on mielestäni ihanan runollinen tapa käyttää kieltä. Sieltä tulee sanoja, joiden olemassaolon tietää, mutta joita ei tosiaan käytä arkikielessä.

Eniten kuitenkin biisissä tykkään asenteesta ja ajatuksesta saippuoiden haistelemisen takana: vaikka minulla ei olisi rahaa ostaa, voin silti nauttia kauniista asioista. Tykkään biiseistä ja taiteesta, jossa lievästi rivien välistä aistii sellaista antikapitalismia. Enkä edes tiedä, mitä antikapitalisti tarkoittaa täsmälleen, mutta ehkä mulle se tarkoittaa sitä, että vähemmälläkin pärjää. Hei, sehän on minimalismia. Sitä se on. Pitää tehdä joskus listaus parhaista minimalismibiiseistä.

Anyway, tässä biisissä on älyttömän tarttuva kertsi – siitä varoitus. Ja siinäkin lauletaan niin kauniisti nuo korkeammat kohdat. Ai että.

Keko Salata – Nössöö elämää

Tiedättekö, kun joskus löytää sellaisen biisin, joka kuvaa ihanalla tavalla tarkasti sun omaa elämää ja ajatuksia. Monelle voi osua tietyt erobiisit, osalle rakkausbiisit. Mutta mulle on käynyt Keko Salatan kanssa jo pari kertaa niin. Hänen biiseistään välittyy sellainen “tohvelit jalassa takan ääressä hyvä” -asenne elämään, joka sopii kaltaiselleni fiilistelijälle.

Ekana on pakko puhua Sakke Aallon rummuista. Itse en ole tuottaja, en osaa käyttää oikeita termejä siihen maailmaan liittyen, mutta tunnistan joitain elementtejä. Mielestäni Sakke Aallolla on jotenkin tosi hyvä tatsi rumpujen tekemiseen. Ne rummut vaan toimii, ja monista biiseistä voi jopa tunnistaa, jos rummut on Saken käsialaa. Kuuntelee vaikka tätä biisiä, sitten Behmin Unia ja Elastisen Syljen, niin tunnistaa kyllä samankaltaisuuden – hyvällä tavalla, vaikka yksi biiseistä on yli 20 vuotta sitten julkaistu.

Mutta tosiaan, samaistumispinta ei tässä biisissä löytynyt itselle hi-hat-rummun haihatteluista, vaan sanoista. Varsinkin kertosäe osuu jotenkin kotiin:
"Ei mitään suurempia unelmia, koska tässäkin on kaikki aika hyvin"
– asenne tulee vahvasti läpi. Ja kun vielä autolla ajaminen liian hiljaa otetaan puheeksi – voi hemmetti. Joskus on kuittailtu, että ajan kuin mummo. Mä ajan liikennesääntöjen mukaan, okei? Mitä siinä on väärää, jos motarilla traktori ohittaa sut?

Biisi on erinomainen sanoituksiltaan, vähän ehkä samankaltainen mielenmaisemaltaan kuin muutaman vuoden takainen Behmin kanssa tehty Vanha. (Tein fact checkin: Vanha on tullut jo 2019 – aika menee liian nopeasti.)

Vepu – Erottamattomat

Mä ja mun kihlattu ollaan kummatkin ihan Vepun faneja. Varmasti osaksi johtuu siitä, että artisti on samasta kaupungista kotoisin, mutta suurimmaksi osaksi siitä, että Vepu tekee hyvää musiikkia. Mä ja mun kihlattu vois muuten olla Aaro630-biisi – vähän kuin jatko-osana Mä ja mun mimmi -biisille.

Tää biisi haikailee nuoruuden päiviin, kun hengailtiin kavereiden kanssa ilman huolta mistään. Sillä kulmalla, että ne parhaat kaverit silloin on nykyään sellaisia, joita ei enää tunne. Hyvin samaistuttavaa, vaikka itselläni on käynyt hyvä tuuri: lapsuuden kavereista moni on vielä kuvioissa mukana.

Nyt kun oon ollut enemmän poppi- ja indiepäissäni kuin kuunnellut räppiä, niin kertsit ovat olleet isossa roolissa. Tässä biisissä on mielestäni paras kertosäe, mitä olen kuullut pitkään aikaan.
A: Se saa mut tuntemaan asioita.
B: Sanat rimmaa ja sointuu ihanasti.
"Me juostiin aikaa pakoon, mut kai se sit sai meidät kii / Joo, siit on vuosii, mut muistaksä vielä, ku oltiin erottamattomat"
C: Sana erottamattomat on yksinkertaisesti maukas. Sama mitä Gettomasa joskus puhui omasta Vastustamaton-biisistään – kuinka se sanana on mukavasti soljuva. Sama homma tässä.

Jukka Poika – Londinu

Siitä onkin pitkä aika, kun Jukka Poika on soinut omissa luureissa. Muistan, että keväällä 2020 koronan aikaan luukutin Haituvat-biisiä piknikeillä, mutta sen jälkeen ei ole tullut hänen omia kappaleita kuunneltua. Sitten kuulin tämän biisin.

Mainitsin tuossa Vepun biisissä, että biisin nimi on hyvä – sama pätee tähän. Londinu on sanana hauska, ja ainakin itse painoin playtä täysin tietämättä, mitä se tarkoittaa. Biisin kuunnelleena se taitaa tarkoittaa oleilua tai oleskelua. Kun kävin keskustelun tutkimusdosenttini ChatGPT:n kanssa, hän sanoi seuraavaa:
→ Johdettu sanasta "Lontoo" + verbi "olla" tai "käydä" → on londinut = on ollut Lontoossa.

Biisi siis sopii Lontoon-matkoille loistavasti – olkaa hyvät, te jotka ette osanneet yhdistää biisiä Lontooseen itse. Nimestä tulee mieleen Williamin Flyys vuodelta 2021. Sekin oli itselle uusi sana, mutta biisistä sai aika helposti kuvan, mistä lauletaan. Itse asiassa vielä silloin, kun Taakka oli Sonnin Taacca, Jukka Pojan jaksossa he kuuntelevat ja arvioivat Flyysin! Hahaa, yhteys löydetty – shakkimatti ateistit. Flyys-sanaa aloin kuulla sen jälkeen musiikissa enemmänkin. Saa nähdä, käykö londinun kanssa samoin.

Londinu on keinuva reggae-kappale, kuten Jukka Pojalta voi odottaa. Jotenkin on turvallista klikata Jukka Pojan uusi biisi, kun osaa jo hyvällä tavalla odottaa, mitä soundia sieltä tulee. Biisi kertoo ajasta, jolloin rahaa ei ollut paljon, mutta myös nykyhetkestä, kun kaikki onkin hyvin. Itselläni ei lapsuudessa ja nuoruudessa ollut paljon flyys, jos sallitte, mutta kaikesta on selvitty. Biisi on siis samaistuttava – check. Kannattaa kuunnella.

Siinäpä oli neljä mielestäni loistavaa biisiä, jotka eivät taivu räppiin. Kokeilkaa!